Valesokkeli-nimitys kuulostaa vanhalta rakennusvirheeltä, ja sitä se osittain onkin: termillä tarkoitetaan rakenneratkaisua, jossa ulkoseinän alaohjauspuu sijaitsee maanpinnan tasossa tai sen alapuolella, ja ratkaisu oli erityisen yleinen 1970- ja 1980-luvuilla rakennetuissa rivi- ja omakotitaloissa. Nykyisin valesokkeli luokitellaan riskirakenteeksi. Se, kenen vastuulle mahdolliset vauriot lopulta kuuluvat, on kuitenkin monelle yllätys.
Ennen myyntiä teetetyssä kuntotarkastuksessa valesokkeli todetaan tyypillisesti juuri tällaiseksi riskirakenteeksi, ja tarkastaja saattaa suositella lisätutkimuksia sen todellisen kunnon selvittämiseksi. Erimielisyydet syntyvät usein vasta, kun näitä suosituksia ei noudateta ja vaurioita löytyy myöhemmin – silloin osapuolten kesken herää helposti kiista siitä, kenen vastuulle korjaukset kuuluvat.
Lähtökohta on kuitenkin selkeä: ostajalla ei ole velvollisuutta teettää ennen kauppaa esimerkiksi rakenneavauksia vaativia lisätutkimuksia, joten myyjä vastaa pääsääntöisesti myös valesokkelissa myöhemmin havaittavista virheistä. Tämä pätee myös silloin, kun raportissa on nimenomaisesti todettu, ettei valesokkelin kuntoa voida varmistaa ilman rakenteiden avaamista, ja lisätutkimuksia on suositeltu.
Poikkeus syntyy oikeuskäytännön mukaan lähinnä tilanteissa, joissa rakenteesta on jo havaittu konkreettisia vaurioita tai on muita painavia syitä epäillä niiden olemassaoloa – vasta silloin ostajalle voi syntyä velvollisuus teettää rakenneavauksia. Pelkkä maininta valesokkelista tai yleisluontoinen lisätutkimussuositus ei siis tavallisesti laajenna ostajan tarkastusvelvollisuutta, vaikka lopullinen arvio tehdäänkin aina tapauskohtaisesti.
Olemme hoitaneet lukuisia valesokkelin virheisiin liittyviä asunto- ja kiinteistökauppariitoja. Ota yhteyttä ja pyydä maksutonta alkukartoitusta!
Tutustu viimeisimpiin toimeksiantoihimme täältä!
