Kiinteistön tai asunto-osakkeen kauppaan liittyvä riita alkaa tyypillisesti ostajan tai asunnon muun uuden asukkaan esittämästä vaurioepäilystä. Uudet asukkaat saattavat esimerkiksi alkaa saamaan fyysisiä, yleisesti kosteus- tai sisäilmaongelmiin yhdistettäviä oireita, kuten silmien kutinaa tai hengitysvaikeuksia. Asukkaat voivat myös huomata huoneistossa epätavallista, esimerkiksi kellarimaista ja tunkkaista hajua. Kiinteistön tai huoneiston vaurio voidaan myös havaita suoraan esimerkiksi remontoinnin yhteydessä. Jo vaurioepäilyvaiheessa on suositeltavaa ottaa yhteys lakimieheen, joka kykenee neuvomaan ostajaa tutkimusten suorittamisessa ja asian eteenpäin viemisessä.
Vaurioepäilyn jälkeen ostajan tulee ottaa yhteyttä asiantuntijaan, yleensä siis kuntotarkastajaan, mahdollisten vaurioiden todentamiseksi. Vauriokohtien alustavaan kartoitukseen voidaan käyttää myös homekoiraa, mutta homekoirien mahdollisten merkintöjen jälkeen vauriokohdat täytyy kuitenkin käytännössä aina tutkia tarkemmin insinöörin toimesta. Kuntotarkastuksessa on suositeltavaa tehdä myös tarvittavilta osin rakenneavauksia sekä ottaa vaurioituneista rakenteista materiaalinäytteet, jotka toimitetaan laboratorioon analysointia varten. Tällä tapaa voidaan todentaa mahdollisten home- ja sienikasvustojen tyypit ja määrät. Kuntotarkastuksesta laaditaan kirjallinen raportti, johon mahdollisen materiaalianalyysin tulokset liitetään.
Kuntotarkastuksen jälkeen, jos vaurioita on havaittu, ostaja ottaa yleensä viimeistään yhteyden myyjään. Tässä vaiheessa on syytä tehdä kirjallinen virheilmoitus eli reklamaatio myyjälle. Kirjallinen reklamaatio edellyttää käytännössä myös jonkin euromääräisen vaatimuksen esittämistä, joten ostajan on ennen reklamaation laatimista kysyttävä korjauskustannuksia koskevaa arviota tai tarjousta paikalliselta rakennusliikkeeltä, mikäli kuntotarkastaja ei ole jo antanut korjauskustannusarviota.
