Maanvastaista betonilaattaa on käytetty suomalaisten omakotitalojen alapohjarakenteena jo 1950-luvulta lähtien, yleisimmin kuitenkin 1960- ja 1980-lukujen välisenä aikana – ja yhtä usein laatan päälle on koolattu puulattia. Ratkaisu oli aikanaan täysin tavanomainen, mutta luetaan nykyisin riskirakenteeksi, sillä siinä esiintyy suhteellisen usein kosteus- ja mikrobivaurioita.
Ennen myyntiä teetetyssä kuntotarkastuksessa tällainen alapohjarakenne todetaan tyypillisesti riskirakenteeksi, ja tarkastaja saattaa suositella lisätutkimuksia sen kunnon selvittämiseksi. Kun suosituksia ei noudateta ja alapohja- tai lattiarakenteesta löytyy myöhemmin vaurioita, osapuolten kesken syntyy usein kiista siitä, kenen vastuulle korjaukset kuuluvat.
Lähtökohta on kuitenkin selkeä: ostajalla ei ole velvollisuutta teettää ennen kauppaa esimerkiksi rakenneavauksia vaativia lisätutkimuksia, joten myyjä vastaa pääsääntöisesti myös alapohja- ja lattiarakenteissa myöhemmin havaittavista virheistä ja vaurioista. Tämä pätee myös, vaikka raportissa olisi nimenomaisesti todettu, ettei rakenteiden kuntoa voida varmistaa ilman avaamista, ja lisätutkimuksia olisi suositeltu.
Poikkeus syntyy oikeuskäytännön mukaan lähinnä tilanteissa, joissa rakenteessa on jo havaittu konkreettisia vaurioita, selkeitä vaurioepäilyjä tai on muita painavia syitä epäillä niiden olemassaoloa – vasta silloin ostajalle voi syntyä velvollisuus teettää rakenneavauksia. Pelkkä maininta riskirakenteesta tai yleisluontoinen lisätutkimussuositus ei siis tavallisesti laajenna ostajan tarkastusvelvollisuutta, vaikka lopullinen arvio tehdäänkin aina tapauskohtaisesti.
Olemme hoitaneet lukuisia maanvastaisen betonilaatan ja puukoolatun lattian virheisiin liittyviä asunto- ja kiinteistökauppariitoja. Ota yhteyttä ja pyydä maksutonta alkukartoitusta!
Tutustu viimeisimpiin toimeksiantoihimme täältä!
