Riskirakenne ei tarkoita, että talossa olisi automaattisesti vika – termillä viitataan rakenneratkaisuun, jota rakennusaikanaan pidettiin tavanomaisena, mutta joka nykyisen rakennusalan tietämyksen valossa on osoittautunut alttiiksi vaurioille. Ennen kauppaa teetetyssä kuntotarkastuksessa tällaiset ratkaisut yleensä listataan, ja raportissa suositellaan usein myös lisätutkimuksia niiden todellisen kunnon selvittämiseksi.
Suositukset jäävät kuitenkin käytännössä usein toteuttamatta: rakenteita ei avata ennen kauppaa, ja riskirakenteen todellinen kunto selviää vasta, kun ostaja on jo muuttanut sisään ja alkaa epäillä vaurioita. Tästä syntyy tyypillinen riitakysymys – olisiko ostajan pitänyt noudattaa raportin lisätutkimussuosituksia ja varautua siihen, että riskirakenteessa voi piillä vaurio.
Lähtökohta on ostajan kannalta suotuisa: kun riskirakenteessa todetaan kaupanteon jälkeen vaurioita, ostajalla on oikeus vaatia myyjältä hinnanalennusta, ja olennaisen virheen kyseessä ollessa jopa kaupan purkamista. Pelkkä maininta riskirakenteesta raportissa ei siis sinänsä sulje pois oikeutta vedota myöhemmin ilmenevään piilevään virheeseen.
Tilanne muuttuu, jos raportissa on jo havaittu konkreettisia vaurioita riskirakenteessa tai on muita erityisiä seikkoja, joiden perusteella vaurion olemassaoloa voidaan pitää todennäköisenä. Tällöin ostajalle voi syntyä erityinen selonottovelvollisuus eli velvollisuus tutkia asiaa tarkemmin ennen kauppaa – ja jos tätä velvollisuutta laiminlyödään, ostaja saattaa menettää oikeutensa vedota virheeseen jälkikäteen.
Rajanveto konkreettisen vaurioviitteen ja pelkän riskimaininnan välillä ei ole aina yksiselitteinen, joten kokonaisarviointi tehdään aina tapauskohtaisesti.
Olemme hoitaneet lukuisia riskirakenteisiin liittyviä asunto- ja kiinteistökauppariitoja. Ota yhteyttä ja pyydä maksutonta alkukartoitusta!
Tutustu viimeisimpiin toimeksiantoihimme täältä.
